Jihuu, kirjoitukset ovat nyt suurimmalta osalta ohi! Ainakin Savosta noita saamen kirjoittajia ei taida kummoisemmin löytyä, joten voin vapaasti julistaa tätä ilosanomaa. Onnea meille!! Mutta nyt sitten alkaa uusi vaihe: kouluihin haku ja Oikean Elämän aloittaminen, IIK!
Helpotuksen ja iloisuuden tasostani kertoo se, että opettelen näitä über-cooleja liikkeitä nostalgiaa ja juhlafiilistä tuntien:
Nähdään kevätjuhlassa viimeistään!
maanantai 29. maaliskuuta 2010
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Back in black
Rakkaat seuraajani,
tiedän, että olette julistaneet maan surutilaan ja nostaneet liput puolisalkoon, kun pettämättömällä huumorilla, Einstein-aivoilla ja jumalaisella ulkonäöllä pilattu lemppari-bloggaajanne on kadonnut mystisesti maan alle ja blogin pitäminen on jäänyt retuperälle. Vaan ällös huoliko! I'm back in black!
Kortilla ollutta aikaani ovat vieneet niin uusi miehenpuolikas, aina yhtä upsa bestis kuin edesmenneellä viikolla käyntiin pärähtäneet ylioppilaskirjoitukset.. Jotka loppuvat ylihuomenna psykalla - ainakin tämän neidin osalta. Kertokaapas oi ylhäiset lukijani, onko meillä älliä (ryöstin ryökälemäisesti Kuopion Lyseon edellisvuoden abrihupparin tekstin)?
Pitkä matikka lukematta läpi - onko tämä mahdollista? Hallelujaa ja Herralle kiitos jos onnistuin tässä vaativassa tehtävässä tänään istuessani kirjoituksissa salissa toiseksi viimeistä kertaa elämässäni, sillä syksyllähän minua ei missään nimessä uusimassa nähdä. Muista aineista tarkoitus on saada E:tä ja L:llää, mutta matikassa rima tippui "L tarkoittaa luuseria"-tasolle. Eli jos sen A:n repäisen, niin Hännilänmäen navetassa bileet lehmien (minä mukaan luettuna) kesken!
Ei siis muuta kuin hahmottelemaan lahjalistaa YO-juhliin...
Sayonara!
tiedän, että olette julistaneet maan surutilaan ja nostaneet liput puolisalkoon, kun pettämättömällä huumorilla, Einstein-aivoilla ja jumalaisella ulkonäöllä pilattu lemppari-bloggaajanne on kadonnut mystisesti maan alle ja blogin pitäminen on jäänyt retuperälle. Vaan ällös huoliko! I'm back in black!
Kortilla ollutta aikaani ovat vieneet niin uusi miehenpuolikas, aina yhtä upsa bestis kuin edesmenneellä viikolla käyntiin pärähtäneet ylioppilaskirjoitukset.. Jotka loppuvat ylihuomenna psykalla - ainakin tämän neidin osalta. Kertokaapas oi ylhäiset lukijani, onko meillä älliä (ryöstin ryökälemäisesti Kuopion Lyseon edellisvuoden abrihupparin tekstin)?
Pitkä matikka lukematta läpi - onko tämä mahdollista? Hallelujaa ja Herralle kiitos jos onnistuin tässä vaativassa tehtävässä tänään istuessani kirjoituksissa salissa toiseksi viimeistä kertaa elämässäni, sillä syksyllähän minua ei missään nimessä uusimassa nähdä. Muista aineista tarkoitus on saada E:tä ja L:llää, mutta matikassa rima tippui "L tarkoittaa luuseria"-tasolle. Eli jos sen A:n repäisen, niin Hännilänmäen navetassa bileet lehmien (minä mukaan luettuna) kesken!
Ei siis muuta kuin hahmottelemaan lahjalistaa YO-juhliin...
Sayonara!
perjantai 5. helmikuuta 2010
Housut pois (ja hoitoon)!
En saanut nähdä Hunkseja, mutta ainakin minulla on Full Monty.. Jonka poistamisen TV:n kovalevyltä isäukkoni on kieltänyt Koivuniemen Herran uhalla, koska kyseisen filkan huumori on niin hubaisaa.
Kyllä noi brittilän paikalliset Matti Meikäläiset (=Average Joes) hakkaa mennen tullen Hunksien kuuman kolmikon, Matiaksen, Nickin ja Teron. Olenko muka koskaan väittänyt, että innostuisin lihaksikkaista, pitkistä, kehoni ja mieleni himon syövereihin sysäävistä komeista miehistä? Hyi olkoot, en ymmärrä miksi Hunkkeja koskaan halusinkaan palvoa. Kyllä se on se kiinteä kaljamaha joka tähän tyttöön iskee.
...Enkö oikeasti pysty paremmin katkeruuttani kätkemään?
Asia joka todella saa minut kuohuksiin, on tämä kuva viime kesän mansikkakarnevaaleilta, jonka on ottanut oma herrasmiehemme Kati. Kun Hunksit hiippailivat pitkin aluetta, missä olin minä? Yrittämässä vakuuttaa frendiäni Sheilaa, että on täysin oikeudenmukaista ja sallittua vaania Hunkseja, mutta neiti ei lämmennyt ajatukselle. Ja sillä aikaa Kati oli siveettömästi tyrkyttämässä itseään näille puolijumalille, joiden pitäisi kuulua minun haaremiini!! No ei, Kati on oikeasti kunnon tyttö, eikä tehnyt muuta kuin otti kuvan ja nimmarit.. Joista tulen aina olemaan hyvin, hyvin katkera.
Ajattelin tehdä taas listan. Nimittäin parhaista strippausbiiseistä. Muistatte varmaan, kun kerroin vähän aikaisemmin, kuinka banskussa olinkaan semmoisista strippaus-tangoista Jyväskylän Pub Katseessa? Niin innoissani, että annoin itsehillintä pettää ja heti miehet lakosivat tyrmääntyneinä (ja tyrmättyinä) lattialle jalkojeni juureen. No, olen jo jonkin aikaa haaveillut, että pääsisin tankotanssi-kurssille, sillä strippaaminen ei ainakaan ideana kauhistuta minua. Tietty paikka, tilanne ja tapahtumaan liittyvät henkilöt tulisi valita huolella, mutta kun nämä edellytykset olisi ottanut huomioon, voisi antaa vaan taas palaa täysillä liekeillä.
Strippausbiisit top-5:
1. Kid Rock - Fuck You Blind- The History of Rock-versio, jota ei löydy YouTubesta, joten en voi liittää sitä tähän. Mutta kuunnelkaa jostain ja nauttikaa.
2. Fatboy Slim - Gangster Trippin'
- Mieleeni piirtyy kuva bling blingillä kuorrutetusta herrasmiesklubista.
3. Korn - Twited Transistor
- Tästä tulee mieleen semmoinen synkkäsävyinen underground-klubi (jossa on mahdollisesti vampyyreja ja muita mystisiä olentoja), jonka katosta roikkuvisssa häkeissä muijat sheikkaa agressiivisesti.
4. Muse - Supermassive Black Hole
- Sopii klubille, jossa vilkkuu siniset valot ja jonka tanssilavaa koristavat cowboy-asuissa ruoskaa heiluttavat chikut.
5. Michael Bublé - Feeling Good
- Tässä on sellaista big band henkistä, jazzahtavan tyylikästä burleski-meininkiä, sopii minulle kuin Matti ja Mervi Nykänen yhteen!
Ehkä pitäisikin hyljätä kaikki elokuvien tekemiseen liittyvät haaveet ja alkaa pyörittämään strippiklubien ketjua sekä vetämään kokaiinia samalla + muuta liian rahan tuomaa hauskuutta. Tai mikä parasta, alkaa itse heittää vaatteita pois maksun edestä. Ainakin siihen hommaan liittyisi rakastamaani tanssimista. Mutta noh, katsellaan mitenkä saan elokuva-alan palvotuimman ihmelapsen ja vähäpukeisen tanssitaitelijan uraputket sovitettua yhteen.
Ps. You can leave your hat on.. (;
torstai 4. helmikuuta 2010
Maija Vilkkumaa - Prinsessa jää
"Jos oisin viisas tai ees suhteellisen sees ja puhuisin selkeämmin kävelisin pystypäin sanoisin tää on näin sylissäs mun oisi lämmin Sä oot se joka saa mut vavahtelemaan niin mä oon sua miettinyt ja kun sä pyydät mun numeroo mä voisin sanoo joo ja kaikki vois olla ihanasti nytMut koska maireus on naurettavaa mä sanon mua ei hei kuka tahansa saa ja sä meet, ja niin on tärkeää että kyyneleitäni kukaan ei nää muuten ne kuvittelee et sil on väliä ne kuvitteleeet sul on väliä"
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen
Rakkaat ihailijani,
miksi Murphyn laki on pitänyt keksiä? Jos minulla olisi aikakone, menisin takaisin jonnekin 1940-50-luvun tienoille ja kävisin antamassa kyseiselle jenkki-upseerille Lauran narukädestä. En tietenkään käyttäisi aikakonettani mihinkään höydylliseen, kuten estäisi Hiroshiman ydintuhoa tai muuta. Eip, litsarin läväyttäminen Murphylle on vain mielessäni..
Olen nimittäin niin katkera tämänpäiväisestä autoon liittyvästä tapauksesta. Uskokaa minua kun sanon tämän: kuunnelkaa intuitiotanne, varsinkin jos olette naisia, sillä naisenvaisto kertoo teille enemmän kuin Pekka Pouta voi koskaan säätiedotuksissaan paljastaa. Lähtekäämme tarinassamme liikkeelle eilisestä illasta, jolloin päätin laittautua kouluun oikein erikoisen kauniiksi, vetää päälle minihameen ja korkkarit ja kaikki. Tämä aamuna olin kuitenkin niin väsynyt, että resursseja tälläytymiselle ei juurikaan jäänyt. Myöhemmin päivällä vein ratsuni Golfin perhetutulle, Suonenjoen purkuosapalvelun autotohtori Hannulle. Ja tietysti odotin löytäväni paikalta Hannun, tuon leppoisan mukavan ja mutkattoman, reilut 50-v. vanhan, Cadillaceista innostuvan äijän. Vaan kuinkas yllätyinkään, kun astuin ovesta sisälle ja huomasin tsuumailevani Hannun poikaa, hottis-Teemua.
Mukava yllästyshän tämä, joku voisi ajatella. Mutta ei. Jos törmää puolituttuun hottikseen, jota ei ole nähnyt vuosiin ja jonka kuumuudesta ei edes ollut tietoinen, on se melkoinen shokki. Vielä pahempaan shokkitilaan johtaa, jos on täysin meikittä, erittäin väsyneen näköinen ja iho on vielä aamulla saanut jonkinlaisen allergisen reaktion ties mistä. Ja mikä pahinta, jos on pukeutunut muodottimiksi viruneisiin lökäreihin.
Oi MIKSI? Miksi en voinut kuunnella sisäistä ääntäni, joka selvästi yritti viestittää minulle jotain edellisenä iltana suosittelemalla minua laittautumaan edes vähän edustavammaksi.
Fiilistä ei yhtään paranna se, että huomikseksi suunniteltu Hunksien kuolaus-ilta Kuopion Grand Virtasessa peruuntui. No, ehkä tämä armoton ketutus tästä vielä häviää jonnekin, viimeistään silloin kun alan apaattisena tuijottamaan tv-ruudulta Gladiaattoria. Tuota brutaalin groteskia, mutta ah niin kaunista leffaa, joka saa allekirjoittaneen yleensä kummalliseen rauhallisuuden tilaan, jos mikään muu ei auta. Toimi muuten nimittäin ennen toista inssikertaa, jolloin kortti sitten vihdoin tuli, ja nyt ravaan metropolimme katuja uljaalla ratsullani.
Arrivederci!
Ps. Oh, kappas, on keskiviikko, sepäs sattui.
miksi Murphyn laki on pitänyt keksiä? Jos minulla olisi aikakone, menisin takaisin jonnekin 1940-50-luvun tienoille ja kävisin antamassa kyseiselle jenkki-upseerille Lauran narukädestä. En tietenkään käyttäisi aikakonettani mihinkään höydylliseen, kuten estäisi Hiroshiman ydintuhoa tai muuta. Eip, litsarin läväyttäminen Murphylle on vain mielessäni..
Olen nimittäin niin katkera tämänpäiväisestä autoon liittyvästä tapauksesta. Uskokaa minua kun sanon tämän: kuunnelkaa intuitiotanne, varsinkin jos olette naisia, sillä naisenvaisto kertoo teille enemmän kuin Pekka Pouta voi koskaan säätiedotuksissaan paljastaa. Lähtekäämme tarinassamme liikkeelle eilisestä illasta, jolloin päätin laittautua kouluun oikein erikoisen kauniiksi, vetää päälle minihameen ja korkkarit ja kaikki. Tämä aamuna olin kuitenkin niin väsynyt, että resursseja tälläytymiselle ei juurikaan jäänyt. Myöhemmin päivällä vein ratsuni Golfin perhetutulle, Suonenjoen purkuosapalvelun autotohtori Hannulle. Ja tietysti odotin löytäväni paikalta Hannun, tuon leppoisan mukavan ja mutkattoman, reilut 50-v. vanhan, Cadillaceista innostuvan äijän. Vaan kuinkas yllätyinkään, kun astuin ovesta sisälle ja huomasin tsuumailevani Hannun poikaa, hottis-Teemua.
Mukava yllästyshän tämä, joku voisi ajatella. Mutta ei. Jos törmää puolituttuun hottikseen, jota ei ole nähnyt vuosiin ja jonka kuumuudesta ei edes ollut tietoinen, on se melkoinen shokki. Vielä pahempaan shokkitilaan johtaa, jos on täysin meikittä, erittäin väsyneen näköinen ja iho on vielä aamulla saanut jonkinlaisen allergisen reaktion ties mistä. Ja mikä pahinta, jos on pukeutunut muodottimiksi viruneisiin lökäreihin.
Oi MIKSI? Miksi en voinut kuunnella sisäistä ääntäni, joka selvästi yritti viestittää minulle jotain edellisenä iltana suosittelemalla minua laittautumaan edes vähän edustavammaksi.
Fiilistä ei yhtään paranna se, että huomikseksi suunniteltu Hunksien kuolaus-ilta Kuopion Grand Virtasessa peruuntui. No, ehkä tämä armoton ketutus tästä vielä häviää jonnekin, viimeistään silloin kun alan apaattisena tuijottamaan tv-ruudulta Gladiaattoria. Tuota brutaalin groteskia, mutta ah niin kaunista leffaa, joka saa allekirjoittaneen yleensä kummalliseen rauhallisuuden tilaan, jos mikään muu ei auta. Toimi muuten nimittäin ennen toista inssikertaa, jolloin kortti sitten vihdoin tuli, ja nyt ravaan metropolimme katuja uljaalla ratsullani.
Arrivederci!
Ps. Oh, kappas, on keskiviikko, sepäs sattui.
maanantai 1. helmikuuta 2010
Paelaausta (=bailausta) Savon malliin
Palvojani,
viikonloppuni siis vierahti juhlimisen merkeissä. Perjantaina olimme ystäväni Sannan kanssa paikallisessa juottolassa, jo edellisissä postauksissani hypettämässä Carnevalissa. Kuulin muuten hurjan huhun, että ajettaessa ysitietä ass-joen ohi kohtaa kyltin, jossa mainostetaan Suonenjoen kaupunginhotelli Carnevalia... Kuinka alas big shitymme voikaan oikein vajota ja miten paljon meitä asukkaita pitääkään nolata tuollaisilla kylteillä?
No, joka tapauksessa, olin uhkaillut Sannaa jo useaan otteeseen, ettei perjantai-ilta ole mikään vilkkain kaupunkimme viihdekeskuksessa. "Ei mikään vilkkain" oli vielä liian lievä ilmaus asialle. Kuvainnollisempi ja realistisempi olisi saattanut olla esimerkiksi 85% kuollut tai niin hiljainen, että viiden metrin päässä olevan naapuripyödän henkilöiden puheesta sai selvää. Odotin, että jossain vaiheessa ohi vierisi risupuska preeria-tuulen vinkunan saattelemana, kuin kunnon spagetti-westerneissä konsanaan.
Menimme kuitenkin anonyymien henkilöiden seuraan josta nautimme suunnattomasti heidän pohdiskellessaan toistona "Eikö tuo olekaan Boogie, onko se vale-Boogie"-juttuja liittyen kaupunginhotellimme pokeihin. Pitkitimme Carne-kärsimysnäytelmää yhteen, jolloin rappiotilasta tuli liian ylitsepääsemätön ja lähdimme nukkumaan.
Seuraavana aamuna herääminen 8.49 junaan Jyväskylään oli kuin joisi karvasta maljaa. Takanani oli jo yhden yön univelat ja korko sen kuin kasvoi. Päivä meni shoppaillessa ja upeaa opiskelija-cityä ihastellessa. Ostos-terapiasta mukaan lähtivät Glitterin alennus-korvikset, Gina Tricot'n huikean hinnakas 5€:n minihame ja muuta tilpehööriä.
Sitten tein itsestäni taas melkein julkkiksen rikkomalla alkomahooli-pullon Jkl:n asemalle ja jouduin sietämään mummojen hyvin ilkeitä katseita, jotka varmasti haukkuivat minua nuorisorikolliseksi.. Minulla on varmasti ylläni sen aseman jonkinlainen kirous, sillä olen myös kaatunut siellä erään nuoren hepun päälle. Tai sitten minulla vain on se jokin.
Illalla löysimme Sannan kaverista oikean herrasmiehen, joka kuskasi meidät syömään ja tarjosi ruoat! Ihmeellistä! Ilta jatkui Omenahotellilla tapahtuneiden meikkien korjailun ja vaattteiden vaihdon jälkeen, kun jännitimme pääsyä k-20 Kharmaan. Olimme kuulleet, että erityisesti (nätit) naispuoliset henkilöt saattavat saada pokejen hyväksynnän, vaikka eivät ikäkriteerejä täyttäisikään. No, kun pokelle sitten henkkarit näytettyämme hymyilimme nätisti ja kerroimme tulleemme Kuopiosta asti, oli se tarpeeksi hyvä syy päästä sisään, JESS! Kharma oli sitä mitä odotimmekin; übercool. En halua nyt mainostaa liikaa, joten jos haluatte tietää lisää, käykää katsomassa paikan sivut.
Aluksi ihmettelimme, kun paikka oli täynnä juuri hameväkeä, eikä miehiä ollut kuin kourallinen, mutta illan vanhetessa alkoi molempia sukupuolia olla edustettuna. Nautimme hyvästä musiikista viipymällä tanssilattialla suurimman osan aikaa. Sitten teimme vikaliikkeen: lähdimme jatkamaan iltaa laajentuneella seurueella kehuttuun Pub Katseeseen... Joka oli hienoinen pettymys. Paikan ulkonäöstä tuli mieleen lähinnä adjektiivi 'räkälä' ja jokainen neliösentti oli tehokkaasti täytetty sekoilevalla ihmismassalla. Ainoa siisti asia oli tanssilavalla olleet kaksi tankoa, joista allekirjoittanut oli aivan liekeissä, ehkä vähän liiankin.. Sanotaan nyt vain, että niihin liittyi pyörähdys-incidentti, josta seurasi ruumiita. Mutta vahingosta viisastuneena tiedämme seuraavalla kerralla, minne ei kannata mennä.
Kun lähtö nukkumaan tapahtui joskus kolmelta ja hotellihuone piti luovuttaa samana aamuna 12, oli univelan määrä taas kasvussa. Viime yön noin yhdeksän tunnin uni ei riittänyt maksuksi, joten suuntaan varmaan tuossa ysin pintaan (eli puolen tunnin päästä) taas sängyn puolelle ja unien maailmaan. Tänä aamuna äikän preliin herääminen oli niin tuskallista, että edes yleisillä hygienia-vaatimuksilla ei ollut mitään vaikutusta minuun. En edes pessyt naamaa tai hampaita, nousin ylös, vaihdoin vaatteet, harjasin jopa hiukset ja lähdin skoleen. Mutta huomenna on vapaapäivä.. Jolloin ohjelmassa on lenkki ex-boyfriendin äidin kanssa, hurjaa, eikös?
Halusin vielä tähän loppuun lisätä biisin, jonka olen meinannut jo kauan liittää blogiini, mutta en ole löytänyt sopivaa aasinsiltaa. No, puhuimme lauantaina erään mieshenkilön kanssa suomen eri murteista ja minua pyydettiin ilmaisemaan asioita savoksi. En osaa sinällään puhua savoa, ellen ota sellaista läppä-ääntä ja roolia (=vanha savolainen ukko), enkä kokenut sitä sopivaksi moisessa tilanteessa. Mutta esitin keskustelukumppanilleni kuitenkin mielestäni hyvin yksinkertaisen kysymyksen: Miten sanotaan kaalikääryle savoksi? Joku saattaa muistaa kuulleensa tämän jutun kansanedustaja Markku Rossin suusta, mutta kyllähän sen yleissivistyskin jo kertoo, että sana vääntyy suussamme muotoon: "Kualikiäryle." Niin se taitaa olla, että Savo on meidän itäsuomalaisten lahja Suomelle ja Suomen lahja maailmalle. Siispä savolaista metal-musiikkia Teille, enjoy!
viikonloppuni siis vierahti juhlimisen merkeissä. Perjantaina olimme ystäväni Sannan kanssa paikallisessa juottolassa, jo edellisissä postauksissani hypettämässä Carnevalissa. Kuulin muuten hurjan huhun, että ajettaessa ysitietä ass-joen ohi kohtaa kyltin, jossa mainostetaan Suonenjoen kaupunginhotelli Carnevalia... Kuinka alas big shitymme voikaan oikein vajota ja miten paljon meitä asukkaita pitääkään nolata tuollaisilla kylteillä?
Menimme kuitenkin anonyymien henkilöiden seuraan josta nautimme suunnattomasti heidän pohdiskellessaan toistona "Eikö tuo olekaan Boogie, onko se vale-Boogie"-juttuja liittyen kaupunginhotellimme pokeihin. Pitkitimme Carne-kärsimysnäytelmää yhteen, jolloin rappiotilasta tuli liian ylitsepääsemätön ja lähdimme nukkumaan.
Sitten tein itsestäni taas melkein julkkiksen rikkomalla alkomahooli-pullon Jkl:n asemalle ja jouduin sietämään mummojen hyvin ilkeitä katseita, jotka varmasti haukkuivat minua nuorisorikolliseksi.. Minulla on varmasti ylläni sen aseman jonkinlainen kirous, sillä olen myös kaatunut siellä erään nuoren hepun päälle. Tai sitten minulla vain on se jokin.
Illalla löysimme Sannan kaverista oikean herrasmiehen, joka kuskasi meidät syömään ja tarjosi ruoat! Ihmeellistä! Ilta jatkui Omenahotellilla tapahtuneiden meikkien korjailun ja vaattteiden vaihdon jälkeen, kun jännitimme pääsyä k-20 Kharmaan. Olimme kuulleet, että erityisesti (nätit) naispuoliset henkilöt saattavat saada pokejen hyväksynnän, vaikka eivät ikäkriteerejä täyttäisikään. No, kun pokelle sitten henkkarit näytettyämme hymyilimme nätisti ja kerroimme tulleemme Kuopiosta asti, oli se tarpeeksi hyvä syy päästä sisään, JESS! Kharma oli sitä mitä odotimmekin; übercool. En halua nyt mainostaa liikaa, joten jos haluatte tietää lisää, käykää katsomassa paikan sivut.
Aluksi ihmettelimme, kun paikka oli täynnä juuri hameväkeä, eikä miehiä ollut kuin kourallinen, mutta illan vanhetessa alkoi molempia sukupuolia olla edustettuna. Nautimme hyvästä musiikista viipymällä tanssilattialla suurimman osan aikaa. Sitten teimme vikaliikkeen: lähdimme jatkamaan iltaa laajentuneella seurueella kehuttuun Pub Katseeseen... Joka oli hienoinen pettymys. Paikan ulkonäöstä tuli mieleen lähinnä adjektiivi 'räkälä' ja jokainen neliösentti oli tehokkaasti täytetty sekoilevalla ihmismassalla. Ainoa siisti asia oli tanssilavalla olleet kaksi tankoa, joista allekirjoittanut oli aivan liekeissä, ehkä vähän liiankin.. Sanotaan nyt vain, että niihin liittyi pyörähdys-incidentti, josta seurasi ruumiita. Mutta vahingosta viisastuneena tiedämme seuraavalla kerralla, minne ei kannata mennä.
Kun lähtö nukkumaan tapahtui joskus kolmelta ja hotellihuone piti luovuttaa samana aamuna 12, oli univelan määrä taas kasvussa. Viime yön noin yhdeksän tunnin uni ei riittänyt maksuksi, joten suuntaan varmaan tuossa ysin pintaan (eli puolen tunnin päästä) taas sängyn puolelle ja unien maailmaan. Tänä aamuna äikän preliin herääminen oli niin tuskallista, että edes yleisillä hygienia-vaatimuksilla ei ollut mitään vaikutusta minuun. En edes pessyt naamaa tai hampaita, nousin ylös, vaihdoin vaatteet, harjasin jopa hiukset ja lähdin skoleen. Mutta huomenna on vapaapäivä.. Jolloin ohjelmassa on lenkki ex-boyfriendin äidin kanssa, hurjaa, eikös?
Halusin vielä tähän loppuun lisätä biisin, jonka olen meinannut jo kauan liittää blogiini, mutta en ole löytänyt sopivaa aasinsiltaa. No, puhuimme lauantaina erään mieshenkilön kanssa suomen eri murteista ja minua pyydettiin ilmaisemaan asioita savoksi. En osaa sinällään puhua savoa, ellen ota sellaista läppä-ääntä ja roolia (=vanha savolainen ukko), enkä kokenut sitä sopivaksi moisessa tilanteessa. Mutta esitin keskustelukumppanilleni kuitenkin mielestäni hyvin yksinkertaisen kysymyksen: Miten sanotaan kaalikääryle savoksi? Joku saattaa muistaa kuulleensa tämän jutun kansanedustaja Markku Rossin suusta, mutta kyllähän sen yleissivistyskin jo kertoo, että sana vääntyy suussamme muotoon: "Kualikiäryle." Niin se taitaa olla, että Savo on meidän itäsuomalaisten lahja Suomelle ja Suomen lahja maailmalle. Siispä savolaista metal-musiikkia Teille, enjoy!
Aatelisnenän addiktiot
Seuraajani,
unohdin mainita addiktioistani hajuvedet, komeiden brittimiesten kuvat sekoittivat pääni niin täydellisesti.. Mutta vielä pahemmin menen sekaisin, jos pääsen viettämään aikaa ilman valvontaa tavaratalojen hajuvesiosastoille. Otin teille kuvan todisteeksi ylpeydenaiheestani, parfyymihyllystäni, joka todistaa, kuinka material girl tämän asian suhteen olen.
Tuolta hyllyltä löytyvät suosikit ovat Laura Biagiottin Laura - sillä nimellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, nimi voisi ihan hyvin olla vaikka Yrmeli ja silti fanittaisin tuoksua - ja Calvin Kleinin One summer. NAM.
Ja koska olen asialleni omistautunut ihminen, tunnistaa hienostunein hajuaistein varustettu aatelisnenäni myös upeimmat miesten parfyymit. Tietysti tutun ja turvallisen Axen Dark temptation saa minut pyörälle päästäni, mutta jos mahdollisesta vastaantuleva Prinssi Uljas tuoksuu Burberryn Brit for menille, alkaa tämän tytön jalat muuttua kummallisesti ylikeitetyksi spagetiksi. Pitääpä siis varoa tällaisia yksilöitä..
Seuraavaksi haluaisin tehdä taas uuden listauksen.. Nimittäin ass-joen lukion 2010 abien freskon parhaista puhekuplista. Siispä, edellä mainitun aiheen top-3:
- "Dammsugare on pölynimuri ja jos ottaa yhden m:n pois tulee naisenimu." by ruotsinmaikkamme Kaarina Niinivaara, joka ei edes tajunnut sanoneensa jotain hulvatonta, vaikka koko luokka hajosi letkautukselle
- "Kato, kullitetut kengät." by liikunnanmaikkamme Helena "Hellu" Jäntti, joka ihmetteli frendini Mervin kultaisia kenkiä Wanhojen päivänä
- "Tässä on tämmönen raflesika.." (henkilökohtainen suosikkini) by Joona K., joka esitteli meille ykkösen bilsantunnilla kukkaa, jonka kuvatekstissä luki: "Raflesiat voivat kasvaa jopa niin ja niin isoiksi." Eli Joonan logiikka kulki seuraavasti: Monikko on raflesiat, siis yksikkömuoto kuuluu raflesika!
Oh, haluaisin kirjoittaa vielä vaikka kuinka paljon ja vaikka mistä, kuten hurjan bileviikonlopun tapahtumista, jotka jättivät niskan ja voitteko kuvitella, KAULAN erittäin helliksi. Niin ja kun mainitsin kaulan, kyseessä ei tietenkään ole mikään pölynimuri-fritsuihin liittyvä juttu, vaan yksinkertaisesti liiasta tanssin pyörteissä tapahtuneesta pään heilauttelusta ja hiusten hulmuttelusta seurannut jumi. Mutta kirjoitan aiheesta lisää vähän myöhemmin, yritän välttää liian pitkiä postauksia, jotta tuhatpäisen lukijakuntani mielenkiinto jaksaa pysyä yllä. Totta kai juttuni ovat kovin intressantteja ja tärkeitä mm. maailmanrauhan kannalta (!), mutta saatan kuvitella, että miespuoliset blogini seuraajat eivät välttämättä aina ole hirveän innostuneita vaikkapa juuri hajuvesiin liittyvistä riipusteiluista.
Laitan vielä äkkiä viikon teema-aiheeseen, addiktioihin(i) liittyvän - varmasti miestenpuolikkaidenkin silmää miellyttävän - kuvan, nimittäin selästä avonaiset vaatteet! <3
Saatan kirjoitella illemmalla vielä lisää viikonlopun tapahtumista, mutta nyt tungen aatelisnenäni koulukirjoihin ylioppilaskokeita ja seuraavia prelejä (tänään oli äidinkieli) odotellessa.
Ciao!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
