Because you had a bad day

Hyvät seuraajani.

Olin varma, että parin hyvän päivän putkestani on seurattava jotain pahaa, jotta maailmassa säilyisi kauhun tapapaino. Jinxasin siis (eli koputtelin puisia pöytiä ja seiniä) ja seurauksena oli Karmean v-mäinen Keskiviikko. Tässä vaiheessa päivää toisinsanoen aamu, sillä keskiviikkoa on vielä upsat 10 tuntia jäljellä.. Maailman suuria miksi-kysymyksiä: Miksi hyviä päiviä pitää seurata tosi huono päivä? Eikö se riitä, että seuraavat päivät olisivat ihan siedettävää luokkaa, onko niitten pakko olla täysin perseestä?? MIKSI?

Kauhean v-mäisen Keskiviikon aamu oli murhaavan julma. Heräsin kerrankin tarpeeksi ajoissa, jotta olisin ehtinyt hoitaa aamupuuhat huolella ja rauhassa. Mutta kun pestyäni nassuni menin laittamaan autoa lämmittimeen konehallille, n. 20 metrin päähän, auton ja piuhan väliin jäi n. 1.5 senttiä tyhjää. 1.5 SENTTIÄ!!! Eikä tämä aamuisin aina yhtä pirteä peipponen tietenkään ottanut auton avaimia mukaan, joten kiroilupyrähdyksen jälkeen ainoa vaihtoehto oli antaa autolleni kovat ohjeet: "Sinä sitten käynnistyt runkkari!"
Tassutin siis pakastin-kylmässä aamussa takaisin sisälle syömään perusaamiaistani, mysliä ja jukurttia. Vasta vähän aikaa sitten sain neronleimauksen, että säästää aikaa, jos syö ja meikkaa samalla. Joten kun vein myslin huoneeseeni ja iskin sen piirongin päälle alottaen meikkailut, oli Karmean v-mäisen Keskiviikon kirouksen seuraksena se, että myslit kippasivat 1) alusvaatelaatikkoon 2) lattialle 3) Hugh Hefner-pyjaman housuille 4) aamutakille ja tunkivat kaikkiin maailman mahdollisiin reikiin (eli lattialankkujen rakoihin). Huoh. Kun sitten raivopäissäni ja kovalla tohinalla lähdin hakemaan uutta myslikuppia alhaalta, niin totta kai sen piti pudota tuhannen p*llun päreiksi lattialle. ARGH! Koska en kiireyttäni/laiskuuttani/viitseliäisyyttäni kaivanut oikeaa imuria esiin, yritin parhaani mukaan siivota jälkiäni sellaisella pienellä säälittävällä Pelican-rikkaimurilla (jonka Veli-Mikko on nimennyt muistaakseni strutsi-imuriksi), joka ei edes vetänyt. Sitten sitä oltiin myöhässä taas vaihteeksi joka paikasta ja kouluun köröttäessäni eteen sattui vielä kaiken hyvän lisäksi auraustraktori, jonka huippuvauhti alamäessä myötätuuleen oli n. 20km/h. JESS!
Päivää ei ole yhtään piristänyt se, että ruokatunnilla kulinaristisen hienostuneita makuhermojamme kutkuteltiin koulun omalla erikoisella kurmee-ruualla, josta emme saakaan nauttia kuin noin kerran viikossa: kissanruualla!! Tupla JESS. Tuo lumoava makuelämys, jota myös kissannötkötiksikin (harvinaisen vaikea sana muuten) kuulee kutsuttavan, on oikealta nimeltään palapaisti - toiselta nimeltään shokeeraava järkytys-  ja siinä suussa sulavan maun antavat räkäklimpin oloiset, hyvin laadukkaat lihapalat yhdistettynä usein kumimaisiin perunoihin. MMMMMMM.

Koulumme käsitys herkullisesta, ravitsevasta ruuasta tuomaan voimaa lukiolaisten rankkaan arkeen:

Odotan innolla mitä kaikkia uusia yllätyksiä tämä loistava päivä vielä tuokaan tielleni. Ohjelmassa tänään olisivat vielä jooga (hieno avautuva mahdollisuus taittaa niskansa/reväyttää paikkansa) ja Slumdog Millionaire Laura V:n kanssa ass-joen hulppeassa, Hollywoodin Kodak-teatterin luokkaa olevassa leffateatterissa (toivottavasti penkkien siisteys ja filkkatsysteemien toimivuus on tarkastettu, koska minähän en turhasta maksa!). Jääkäämme siis innolla odottamaan, mitä kauhean kamalaa ehtiikään vielä tapahtua, ennen kuin kello lyö 12 ja urhea ratsuni Golf muuttu suureksi kurpitsavaunuksi...