|
Your Fashion Style is Playful
|
 In fact, the thing you like most about fashion is being able to try on different looks. You're very eclectic. You are the type to mix and match interesting items. You'll wear something designer with something discount. Or you'll sport something classic with something vintage. You truly believe that fashion should be fun. And you're having a lot of fun breaking all of the rules. |
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Testing, testing..
Tein ajan kuluksi testejä, tässä yksi saamistani intressanteista vastauksista:
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Snow
On olemassa asioita, joita pieni yksin suuressa maailmassa kamppaileva ihminen ei vain pysty käsittämään. Kuten: Miksi keskiviikko-aamuni tuntuvat aina menevän auttamattoman pieleen? Mikä niissä keskiviikoissa on? Ennen keskiviikko oli mun lempi päivä, mutta nyt mun on melkein pakko muuttaa mielipidettäni.
Miten voi selvitä enää hengissä, jos jokainen keskiviikko alkaa aina yhtä julmasti? Olisin ollut taas tänä aamuna ajoissa koulussa, mutta sitten.. Lumi, kaunis lumi jota niin rakastan, petti minut. Eikä sydänparkani pysty hyväksymään sitä. Ihanainen lumi, joka niin nättinä ja puhtaana peittää kaiken lian alleen ja kimmeltää auringonpaisteessa häikäisevämmin kuin Harry Winstonin prinsessa-hiotut timantit. Mutta tänä aamuna se oli pakkauttunut märäksi ja painavaksi autoni Golfin kodin, konehallin oven eteen tukkien pakotien, eikä mailla halmeilla näkynyt prinssiä pelastamassa neitoa pulasta, juuri kun häntä olisi kipeimmin tarvittu. Joten, eihän siinä auttanut muu kuin kipittää navettaan, pyytää lomittajaa apuun mättämään lumia ja myöhästyä tunnilta niin pahasti, että sinne ei kannattanut enää edes ilmantua.
On myös hassu - niin hassu, että täytyy oikein käpretyä tuohon maahan ja nauraa niin perkeleesti, että leuat jäävät jumiin ja ei saa happea - sattuma, että juuri tänä aamuna kaikista aamuista isän piti lähteä mersullaan kylille, ennen kuin tämä neiti oli saanut edes revittyä itsensä pois kauneusuniensa satumaasta löytämään lumi-katastrofin. Pitäisiköhän jatkossa turvautua kirjaimelliseen hevosvoimaan ja ostaa koni, jolla köpötellä aamulla skoleen? Sen kanssa ei luultavastí olisi samanlaisia ongelmia...
En siltikään ymmärrä miksi näin suuria vääryyksiä voi tapahtua näin tiheään. Minulle, joka olen niitä harvoja suomalaisia, jotka eivät valita kun sataa lunta ja tulee talvi ja on kylmä. No alright, saatan joskus huomauttaa ikävällä äänensävyllä, että täällä on hieman viluista, mutta tällainenkin asennevamma saataisiin pois minusta, jos koulu voisi joskus laittaa lämmityksen päälle. Mutta silti!! Voi miksi lumi, miksi?
Ja nyt jatkakaamme loistavaa aamua menemällä yhteiskuntaopin toiselle tunnille.. Toivottavasti kukaan ei kysy minulta selitystä myöhästymiseen, koska uskoisiko kukaan kuitenkaan näin sokaisevan loistavaa tuuria?
Miten voi selvitä enää hengissä, jos jokainen keskiviikko alkaa aina yhtä julmasti? Olisin ollut taas tänä aamuna ajoissa koulussa, mutta sitten.. Lumi, kaunis lumi jota niin rakastan, petti minut. Eikä sydänparkani pysty hyväksymään sitä. Ihanainen lumi, joka niin nättinä ja puhtaana peittää kaiken lian alleen ja kimmeltää auringonpaisteessa häikäisevämmin kuin Harry Winstonin prinsessa-hiotut timantit. Mutta tänä aamuna se oli pakkauttunut märäksi ja painavaksi autoni Golfin kodin, konehallin oven eteen tukkien pakotien, eikä mailla halmeilla näkynyt prinssiä pelastamassa neitoa pulasta, juuri kun häntä olisi kipeimmin tarvittu. Joten, eihän siinä auttanut muu kuin kipittää navettaan, pyytää lomittajaa apuun mättämään lumia ja myöhästyä tunnilta niin pahasti, että sinne ei kannattanut enää edes ilmantua.
On myös hassu - niin hassu, että täytyy oikein käpretyä tuohon maahan ja nauraa niin perkeleesti, että leuat jäävät jumiin ja ei saa happea - sattuma, että juuri tänä aamuna kaikista aamuista isän piti lähteä mersullaan kylille, ennen kuin tämä neiti oli saanut edes revittyä itsensä pois kauneusuniensa satumaasta löytämään lumi-katastrofin. Pitäisiköhän jatkossa turvautua kirjaimelliseen hevosvoimaan ja ostaa koni, jolla köpötellä aamulla skoleen? Sen kanssa ei luultavastí olisi samanlaisia ongelmia...
En siltikään ymmärrä miksi näin suuria vääryyksiä voi tapahtua näin tiheään. Minulle, joka olen niitä harvoja suomalaisia, jotka eivät valita kun sataa lunta ja tulee talvi ja on kylmä. No alright, saatan joskus huomauttaa ikävällä äänensävyllä, että täällä on hieman viluista, mutta tällainenkin asennevamma saataisiin pois minusta, jos koulu voisi joskus laittaa lämmityksen päälle. Mutta silti!! Voi miksi lumi, miksi?
Ja nyt jatkakaamme loistavaa aamua menemällä yhteiskuntaopin toiselle tunnille.. Toivottavasti kukaan ei kysy minulta selitystä myöhästymiseen, koska uskoisiko kukaan kuitenkaan näin sokaisevan loistavaa tuuria?
tiistai 17. marraskuuta 2009
So you think you can dance..
Ensin Jumala loi miehen.. Ja sitten tuli Mitch Hewer ja esitti Maxxieta Skinsissä ja ketkutti tanssin pyörteissä kaunista kroppaansa niin pirun komiasti kuin sitä on mahdollista ketkuttaa. Siitä tribuuttina Maxxien (= jumalainen Mitch Hewer) huoneeni lattian kuolalammikoksi muuttavat koreografiat.
Ja koska joku nakkiaivo-runkkari ei halua jakaa tätä sydämen rytmihäiröitä aiheuttavaa kokemusta muun maailman kanssa, kuten minä haluan, en pysty laittamaan viideoita tähän postaukseen ja tyydyn aataminaikuisten linkkien käyttöön. Mutta kaikki jotka haluatte todella kokea mieskauneutta, suosittelen lämmöllä. ;)
http://www.youtube.com/watch?v=oPOohUa4gnE
http://www.youtube.com/watch?v=aGR2XedwX0I
Ps. Loistavaa kameratyöskentelyä.
Ja koska joku nakkiaivo-runkkari ei halua jakaa tätä sydämen rytmihäiröitä aiheuttavaa kokemusta muun maailman kanssa, kuten minä haluan, en pysty laittamaan viideoita tähän postaukseen ja tyydyn aataminaikuisten linkkien käyttöön. Mutta kaikki jotka haluatte todella kokea mieskauneutta, suosittelen lämmöllä. ;)
http://www.youtube.com/watch?v=oPOohUa4gnE
http://www.youtube.com/watch?v=aGR2XedwX0I
Ps. Loistavaa kameratyöskentelyä.
keskiviikko 11. marraskuuta 2009
Because you had a bad day
Hyvät seuraajani.
Olin varma, että parin hyvän päivän putkestani on seurattava jotain pahaa, jotta maailmassa säilyisi kauhun tapapaino. Jinxasin siis (eli koputtelin puisia pöytiä ja seiniä) ja seurauksena oli Karmean v-mäinen Keskiviikko. Tässä vaiheessa päivää toisinsanoen aamu, sillä keskiviikkoa on vielä upsat 10 tuntia jäljellä.. Maailman suuria miksi-kysymyksiä: Miksi hyviä päiviä pitää seurata tosi huono päivä? Eikö se riitä, että seuraavat päivät olisivat ihan siedettävää luokkaa, onko niitten pakko olla täysin perseestä?? MIKSI?
Kauhean v-mäisen Keskiviikon aamu oli murhaavan julma. Heräsin kerrankin tarpeeksi ajoissa, jotta olisin ehtinyt hoitaa aamupuuhat huolella ja rauhassa. Mutta kun pestyäni nassuni menin laittamaan autoa lämmittimeen konehallille, n. 20 metrin päähän, auton ja piuhan väliin jäi n. 1.5 senttiä tyhjää. 1.5 SENTTIÄ!!! Eikä tämä aamuisin aina yhtä pirteä peipponen tietenkään ottanut auton avaimia mukaan, joten kiroilupyrähdyksen jälkeen ainoa vaihtoehto oli antaa autolleni kovat ohjeet: "Sinä sitten käynnistyt runkkari!"
Tassutin siis pakastin-kylmässä aamussa takaisin sisälle syömään perusaamiaistani, mysliä ja jukurttia. Vasta vähän aikaa sitten sain neronleimauksen, että säästää aikaa, jos syö ja meikkaa samalla. Joten kun vein myslin huoneeseeni ja iskin sen piirongin päälle alottaen meikkailut, oli Karmean v-mäisen Keskiviikon kirouksen seuraksena se, että myslit kippasivat 1) alusvaatelaatikkoon 2) lattialle 3) Hugh Hefner-pyjaman housuille 4) aamutakille ja tunkivat kaikkiin maailman mahdollisiin reikiin (eli lattialankkujen rakoihin). Huoh. Kun sitten raivopäissäni ja kovalla tohinalla lähdin hakemaan uutta myslikuppia alhaalta, niin totta kai sen piti pudota tuhannen p*llun päreiksi lattialle. ARGH! Koska en kiireyttäni/laiskuuttani/viitseliäisyyttäni kaivanut oikeaa imuria esiin, yritin parhaani mukaan siivota jälkiäni sellaisella pienellä säälittävällä Pelican-rikkaimurilla (jonka Veli-Mikko on nimennyt muistaakseni strutsi-imuriksi), joka ei edes vetänyt. Sitten sitä oltiin myöhässä taas vaihteeksi joka paikasta ja kouluun köröttäessäni eteen sattui vielä kaiken hyvän lisäksi auraustraktori, jonka huippuvauhti alamäessä myötätuuleen oli n. 20km/h. JESS!
Päivää ei ole yhtään piristänyt se, että ruokatunnilla kulinaristisen hienostuneita makuhermojamme kutkuteltiin koulun omalla erikoisella kurmee-ruualla, josta emme saakaan nauttia kuin noin kerran viikossa: kissanruualla!! Tupla JESS. Tuo lumoava makuelämys, jota myös kissannötkötiksikin (harvinaisen vaikea sana muuten) kuulee kutsuttavan, on oikealta nimeltään palapaisti - toiselta nimeltään shokeeraava järkytys- ja siinä suussa sulavan maun antavat räkäklimpin oloiset, hyvin laadukkaat lihapalat yhdistettynä usein kumimaisiin perunoihin. MMMMMMM.
Koulumme käsitys herkullisesta, ravitsevasta ruuasta tuomaan voimaa lukiolaisten rankkaan arkeen:
Odotan innolla mitä kaikkia uusia yllätyksiä tämä loistava päivä vielä tuokaan tielleni. Ohjelmassa tänään olisivat vielä jooga (hieno avautuva mahdollisuus taittaa niskansa/reväyttää paikkansa) ja Slumdog Millionaire Laura V:n kanssa ass-joen hulppeassa, Hollywoodin Kodak-teatterin luokkaa olevassa leffateatterissa (toivottavasti penkkien siisteys ja filkkatsysteemien toimivuus on tarkastettu, koska minähän en turhasta maksa!). Jääkäämme siis innolla odottamaan, mitä kauhean kamalaa ehtiikään vielä tapahtua, ennen kuin kello lyö 12 ja urhea ratsuni Golf muuttu suureksi kurpitsavaunuksi...
Olin varma, että parin hyvän päivän putkestani on seurattava jotain pahaa, jotta maailmassa säilyisi kauhun tapapaino. Jinxasin siis (eli koputtelin puisia pöytiä ja seiniä) ja seurauksena oli Karmean v-mäinen Keskiviikko. Tässä vaiheessa päivää toisinsanoen aamu, sillä keskiviikkoa on vielä upsat 10 tuntia jäljellä.. Maailman suuria miksi-kysymyksiä: Miksi hyviä päiviä pitää seurata tosi huono päivä? Eikö se riitä, että seuraavat päivät olisivat ihan siedettävää luokkaa, onko niitten pakko olla täysin perseestä?? MIKSI?
Kauhean v-mäisen Keskiviikon aamu oli murhaavan julma. Heräsin kerrankin tarpeeksi ajoissa, jotta olisin ehtinyt hoitaa aamupuuhat huolella ja rauhassa. Mutta kun pestyäni nassuni menin laittamaan autoa lämmittimeen konehallille, n. 20 metrin päähän, auton ja piuhan väliin jäi n. 1.5 senttiä tyhjää. 1.5 SENTTIÄ!!! Eikä tämä aamuisin aina yhtä pirteä peipponen tietenkään ottanut auton avaimia mukaan, joten kiroilupyrähdyksen jälkeen ainoa vaihtoehto oli antaa autolleni kovat ohjeet: "Sinä sitten käynnistyt runkkari!"
Tassutin siis pakastin-kylmässä aamussa takaisin sisälle syömään perusaamiaistani, mysliä ja jukurttia. Vasta vähän aikaa sitten sain neronleimauksen, että säästää aikaa, jos syö ja meikkaa samalla. Joten kun vein myslin huoneeseeni ja iskin sen piirongin päälle alottaen meikkailut, oli Karmean v-mäisen Keskiviikon kirouksen seuraksena se, että myslit kippasivat 1) alusvaatelaatikkoon 2) lattialle 3) Hugh Hefner-pyjaman housuille 4) aamutakille ja tunkivat kaikkiin maailman mahdollisiin reikiin (eli lattialankkujen rakoihin). Huoh. Kun sitten raivopäissäni ja kovalla tohinalla lähdin hakemaan uutta myslikuppia alhaalta, niin totta kai sen piti pudota tuhannen p*llun päreiksi lattialle. ARGH! Koska en kiireyttäni/laiskuuttani/viitseliäisyyttäni kaivanut oikeaa imuria esiin, yritin parhaani mukaan siivota jälkiäni sellaisella pienellä säälittävällä Pelican-rikkaimurilla (jonka Veli-Mikko on nimennyt muistaakseni strutsi-imuriksi), joka ei edes vetänyt. Sitten sitä oltiin myöhässä taas vaihteeksi joka paikasta ja kouluun köröttäessäni eteen sattui vielä kaiken hyvän lisäksi auraustraktori, jonka huippuvauhti alamäessä myötätuuleen oli n. 20km/h. JESS!
Päivää ei ole yhtään piristänyt se, että ruokatunnilla kulinaristisen hienostuneita makuhermojamme kutkuteltiin koulun omalla erikoisella kurmee-ruualla, josta emme saakaan nauttia kuin noin kerran viikossa: kissanruualla!! Tupla JESS. Tuo lumoava makuelämys, jota myös kissannötkötiksikin (harvinaisen vaikea sana muuten) kuulee kutsuttavan, on oikealta nimeltään palapaisti - toiselta nimeltään shokeeraava järkytys- ja siinä suussa sulavan maun antavat räkäklimpin oloiset, hyvin laadukkaat lihapalat yhdistettynä usein kumimaisiin perunoihin. MMMMMMM.
Koulumme käsitys herkullisesta, ravitsevasta ruuasta tuomaan voimaa lukiolaisten rankkaan arkeen:
Odotan innolla mitä kaikkia uusia yllätyksiä tämä loistava päivä vielä tuokaan tielleni. Ohjelmassa tänään olisivat vielä jooga (hieno avautuva mahdollisuus taittaa niskansa/reväyttää paikkansa) ja Slumdog Millionaire Laura V:n kanssa ass-joen hulppeassa, Hollywoodin Kodak-teatterin luokkaa olevassa leffateatterissa (toivottavasti penkkien siisteys ja filkkatsysteemien toimivuus on tarkastettu, koska minähän en turhasta maksa!). Jääkäämme siis innolla odottamaan, mitä kauhean kamalaa ehtiikään vielä tapahtua, ennen kuin kello lyö 12 ja urhea ratsuni Golf muuttu suureksi kurpitsavaunuksi...
tiistai 10. marraskuuta 2009
Such a perfect day...
Rakkaat lukijani.
Tiedättekö, mikä on tämän tytön kohdalla resepti täydelliselle sunnuntaille? No, se koostuu... Etanoista, sammakoista. koiranhännän tupsukoista. Upsista! Se taisikin olla se resepti, millä tehdään pieniä poikia (tai siis se resepti, joka toisin sanoen lähetetään ahkerille haikaroille, jotta nuo jylhät linnut toimittaisivat nyytin perille). Täydelliselle sunnuntailleni (8.10.) loi pohjustaa upea launtai-sunnuntai välisenä yönä vietetty "siskot diskoon!"-tanssispurtti paikallisessa juottolassa, yhdistettynä parhaan ystävän + muutaman tutun seuraan. Sunnuntaihin sisältyi myös pitkään nukkuminen ja täten edellisenä yönä menetettyjen voimien kerääminen. Kivaa lisää päivälle antoi 11 kilometrin mittainen ajolenkki takaisin lepakkopaikkaan, eli kotitilalleni H-mäelle (ajaminen voi oikeasti olla todella mukava ja antoisa kokemus, riippuen toki keliolosuhteista).
Päivä sujui leppoisasti syöden isäni tekemää (=lämmittämää) ruokaa, johon valmistin lisäksi herrrrrkullista salaattia (jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, salaattijuustoa (=halpisfetaa), aurinkokuivattuja tomaatteja ja paahdettua sibulbia). Nautin tuota jumalten ruokaa katsellen lempisarjaani, Kinkkuelämää ja sokerina päälle maiskuttelin vaniljajäätelöä lempikeksieni (suklaakaurakeksit) kera. Loppuillan sain tehdä lempi nörtteily-puuhaani, eli käpertyä mukavasti nojikseen ja lukea kirjoja - Katie Pricen hyvin huono "hömppäromaani" (joka olisi soveltuvampaa vessapaperiksi) Angel in English ja Anne Ricen kiintoisa ja kulttimaineinen Interview with the Vampire in English also. Ja aikaa riitti vaikka mihin, koska olin fiksuna ja kilttinä tyttönä tehnyt läksyjä jo valmiiksi perjantaina, jotta lauantai ja sunnuntai jäisivät nautiskelulle.
Täydellistä sunnuntaitani ainoa uhkaava tekijä (ainakin tässä vaiheessa muistini mukaan) oli pakastimeen vähän aikaa sitten ostamieni suklaa-minttu ja suklaa-banaani jäätelöjen mystinen katoamistapaus.
Täydellistä sunnuntaita seurasi Melko kelpo Maanantai ja Täyteläisen söpö Tiistai. Ehdin käydä tänään lenkillä, ennen kuin pimeä laskeutuisi tänne korpikuusten keskelle, koulun aikaisen loppumisajankohdan ansiosta ja nauttia pumpulituppomaisesta ah niin kauniista lumisateesta. Tätä puhtaanvalkeaa taivaalta satavaa kylmää tavaraa pääsin tutkimaan lähemmin kun vedin lenkilläni tyylikkäästi flipat. Todistajina hienolle hetkelleni olivat metsän iloiset asukit, kurret ja ilvekset. Jäin ärsytyspäissäni tielle makaamaan ja jos jostain suunnasta olisi tullut auto, olisivat he varmaan a) ajaneet päälleni b) luulleet ajaneen päälleni. Joka tapauksessa päivän olisi lopullisen täydellisyyden huippuunsa nostanut miljoona vahingonkorvaukset ja niistä seurannut parantumismatka Thaimaaseen. Mutta en saane valittaa, kuuluihan Täyteläisen söpöön Tiistaihin sentään mm. pari Kinkkuelämän jaksoa ja pyttipannua koulussa ällöttävän kalan sijaan...
Tiedättekö, mikä on tämän tytön kohdalla resepti täydelliselle sunnuntaille? No, se koostuu... Etanoista, sammakoista. koiranhännän tupsukoista. Upsista! Se taisikin olla se resepti, millä tehdään pieniä poikia (tai siis se resepti, joka toisin sanoen lähetetään ahkerille haikaroille, jotta nuo jylhät linnut toimittaisivat nyytin perille). Täydelliselle sunnuntailleni (8.10.) loi pohjustaa upea launtai-sunnuntai välisenä yönä vietetty "siskot diskoon!"-tanssispurtti paikallisessa juottolassa, yhdistettynä parhaan ystävän + muutaman tutun seuraan. Sunnuntaihin sisältyi myös pitkään nukkuminen ja täten edellisenä yönä menetettyjen voimien kerääminen. Kivaa lisää päivälle antoi 11 kilometrin mittainen ajolenkki takaisin lepakkopaikkaan, eli kotitilalleni H-mäelle (ajaminen voi oikeasti olla todella mukava ja antoisa kokemus, riippuen toki keliolosuhteista).
Päivä sujui leppoisasti syöden isäni tekemää (=lämmittämää) ruokaa, johon valmistin lisäksi herrrrrkullista salaattia (jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, salaattijuustoa (=halpisfetaa), aurinkokuivattuja tomaatteja ja paahdettua sibulbia). Nautin tuota jumalten ruokaa katsellen lempisarjaani, Kinkkuelämää ja sokerina päälle maiskuttelin vaniljajäätelöä lempikeksieni (suklaakaurakeksit) kera. Loppuillan sain tehdä lempi nörtteily-puuhaani, eli käpertyä mukavasti nojikseen ja lukea kirjoja - Katie Pricen hyvin huono "hömppäromaani" (joka olisi soveltuvampaa vessapaperiksi) Angel in English ja Anne Ricen kiintoisa ja kulttimaineinen Interview with the Vampire in English also. Ja aikaa riitti vaikka mihin, koska olin fiksuna ja kilttinä tyttönä tehnyt läksyjä jo valmiiksi perjantaina, jotta lauantai ja sunnuntai jäisivät nautiskelulle.
Täydellistä sunnuntaitani ainoa uhkaava tekijä (ainakin tässä vaiheessa muistini mukaan) oli pakastimeen vähän aikaa sitten ostamieni suklaa-minttu ja suklaa-banaani jäätelöjen mystinen katoamistapaus.
Täydellistä sunnuntaita seurasi Melko kelpo Maanantai ja Täyteläisen söpö Tiistai. Ehdin käydä tänään lenkillä, ennen kuin pimeä laskeutuisi tänne korpikuusten keskelle, koulun aikaisen loppumisajankohdan ansiosta ja nauttia pumpulituppomaisesta ah niin kauniista lumisateesta. Tätä puhtaanvalkeaa taivaalta satavaa kylmää tavaraa pääsin tutkimaan lähemmin kun vedin lenkilläni tyylikkäästi flipat. Todistajina hienolle hetkelleni olivat metsän iloiset asukit, kurret ja ilvekset. Jäin ärsytyspäissäni tielle makaamaan ja jos jostain suunnasta olisi tullut auto, olisivat he varmaan a) ajaneet päälleni b) luulleet ajaneen päälleni. Joka tapauksessa päivän olisi lopullisen täydellisyyden huippuunsa nostanut miljoona vahingonkorvaukset ja niistä seurannut parantumismatka Thaimaaseen. Mutta en saane valittaa, kuuluihan Täyteläisen söpöön Tiistaihin sentään mm. pari Kinkkuelämän jaksoa ja pyttipannua koulussa ällöttävän kalan sijaan...
maanantai 2. marraskuuta 2009
Lapsetusta ja Rickyilyä
Rakkaat seuraajani.
Jo edesmenneen viikon 44 itseoikeutettu uroo oli Daniel Radcliffe, koska:
Olin viikonlopun hoitamassa lapsosia Hankasalmella. Lapset on helmiä, niillä on niin oudot jutut, että ei niille lopulta osaa tehdä muuta kuin nauraa. Silloinkin kun lapset väittää vastaan ja ämpyilee, niin mua alkaa ainakin vaan naurattaa, kun se juttu on niille niin tärkeä ja suuri. Miten voi olla vakavana kun Markus, n. 2,5 vee selittää ihan tosissaan, että saa juoda kynsilakanpoistoainetta, koska äiti on sanonut niin?
Kun on lasten kanssa, unohtaa kaikki tyhmät aikuisten jutut ja voi itsekin käyttäytyä kuin lapsi, esim. pelata karttua ja saada angsteja kun jää koko ajan, koska ei osaa muiden pelaajien nimiä. Suosittelen siis!
Pääsin myös sunnuntaina lepuuttamaan shoppailuhermojani Jyväskylän Prismaan ja Citymarkettiin. Mukaan tarttuivat kauan kaivatut mustat hapsubuutsit, lasten niittivyö (joka menee vyötärölle) ja iso hempeänvaaleanpunainen Kaffen paita, joka kelpuutetaan vaikkapa baarimekoksi, kun siihen yhdistetään musta patella-vyö.. Tosin ehkä mekon lyhyyden vuoksi mukaan pitää liittää minisortsit. Lisäksi ostin eräältä pikkutytöltä (kyllä tälle kyseiselle tytölle jäi vielä muitakin vaatteita, ällös huoliko!) kesästä asti himoitsemani tunikan/minimekon, jonka sain ilmi olevan Joseffsonilta. JESS! Olen nyt siis kahden kauan katselemani materian ylpeä omistaja.
Sitä edeltävänä viikonloppuna vajosin jonnekin hyvin alas, kun kulutin aikaani katselemalla Ricky Martinin musaviideoita. No ei, biisithän ovat sinänsä ihan kelpo kuunneltavaa ja niiden tahtiin olisi makkeeta tanssahdella lattarin pyörteitä. Viideot ovat sitten turhan ysäriä hienostuneille makunystyröilleni. Mutta Ricky Martin... Voi miksi, miksi ihmisten pitää vanhentua ja menettää syötävä ulkonäkönsä? Paitsi odottakaas... Tarkastin herra googlesta, eikä Ricky ole ruma näky vieläkään, mutta silmääni miellytti enemmän se Ricky "nätti poeka" Martin. Mitä, mitä yritätte sanoa minulle herra google...? ONKO RICKY MARTIN GAY?! (Yllätys!)
Koko Rickyilyhän lähti siitä, kun kuuntelin pitkästä aikaa yhtä niistä biiseistä jotka on mulle tosi "turn on". Ja biisihän on Ricky Martinin (ft. Ameria ft. Fat Joe) I don't care. Se ajoittuu takaisin niihin kaukaisiin yläaste-aikoihin, kun olin potkukelkkavaras. Toinen moinen on Santana ft. Everlast - Put your lighst on, vielä suuremmissa määrin kuin tuo Rickyn kipale. Tää biisi on just niitä sellaisia, joiden sanotaan menevän suoraan ihon alle ja luihin ja ytimiin. Ottakaas pieni hetki ja kuvitelkaa tää: Minä (no jos välttämättä haluatte voitte kuvitella myös itsenne), punainen selästä avonainen mekko, tyhjä tanssilattia, hottismies, tämä biisi, tunnelmalliset valot + sensuelli lattaritanssi = toimiva yhdistelmä! JESS.
Näihin sensuelleihin tunnelmiin lopetan riipusteluni tämän.
Ricky Martin ft. Amerie ft. Fat Joe - I don't care
Jo edesmenneen viikon 44 itseoikeutettu uroo oli Daniel Radcliffe, koska:
- Daniel on hottis
- Daniel on kaunis nimi
- Danielilla on mukavat pistävänsiniset silmät ja sänki
- On ollut hauska katsoa Danielin kehitystä pojasta mieheksi
- Aivan sattumalta aloin eräällä psykan tunnilla hinkuttaa sormellani Danielin Harry Potter-kuvaa
Olin viikonlopun hoitamassa lapsosia Hankasalmella. Lapset on helmiä, niillä on niin oudot jutut, että ei niille lopulta osaa tehdä muuta kuin nauraa. Silloinkin kun lapset väittää vastaan ja ämpyilee, niin mua alkaa ainakin vaan naurattaa, kun se juttu on niille niin tärkeä ja suuri. Miten voi olla vakavana kun Markus, n. 2,5 vee selittää ihan tosissaan, että saa juoda kynsilakanpoistoainetta, koska äiti on sanonut niin?
Kun on lasten kanssa, unohtaa kaikki tyhmät aikuisten jutut ja voi itsekin käyttäytyä kuin lapsi, esim. pelata karttua ja saada angsteja kun jää koko ajan, koska ei osaa muiden pelaajien nimiä. Suosittelen siis!
Pääsin myös sunnuntaina lepuuttamaan shoppailuhermojani Jyväskylän Prismaan ja Citymarkettiin. Mukaan tarttuivat kauan kaivatut mustat hapsubuutsit, lasten niittivyö (joka menee vyötärölle) ja iso hempeänvaaleanpunainen Kaffen paita, joka kelpuutetaan vaikkapa baarimekoksi, kun siihen yhdistetään musta patella-vyö.. Tosin ehkä mekon lyhyyden vuoksi mukaan pitää liittää minisortsit. Lisäksi ostin eräältä pikkutytöltä (kyllä tälle kyseiselle tytölle jäi vielä muitakin vaatteita, ällös huoliko!) kesästä asti himoitsemani tunikan/minimekon, jonka sain ilmi olevan Joseffsonilta. JESS! Olen nyt siis kahden kauan katselemani materian ylpeä omistaja.
Sitä edeltävänä viikonloppuna vajosin jonnekin hyvin alas, kun kulutin aikaani katselemalla Ricky Martinin musaviideoita. No ei, biisithän ovat sinänsä ihan kelpo kuunneltavaa ja niiden tahtiin olisi makkeeta tanssahdella lattarin pyörteitä. Viideot ovat sitten turhan ysäriä hienostuneille makunystyröilleni. Mutta Ricky Martin... Voi miksi, miksi ihmisten pitää vanhentua ja menettää syötävä ulkonäkönsä? Paitsi odottakaas... Tarkastin herra googlesta, eikä Ricky ole ruma näky vieläkään, mutta silmääni miellytti enemmän se Ricky "nätti poeka" Martin. Mitä, mitä yritätte sanoa minulle herra google...? ONKO RICKY MARTIN GAY?! (Yllätys!)
Koko Rickyilyhän lähti siitä, kun kuuntelin pitkästä aikaa yhtä niistä biiseistä jotka on mulle tosi "turn on". Ja biisihän on Ricky Martinin (ft. Ameria ft. Fat Joe) I don't care. Se ajoittuu takaisin niihin kaukaisiin yläaste-aikoihin, kun olin potkukelkkavaras. Toinen moinen on Santana ft. Everlast - Put your lighst on, vielä suuremmissa määrin kuin tuo Rickyn kipale. Tää biisi on just niitä sellaisia, joiden sanotaan menevän suoraan ihon alle ja luihin ja ytimiin. Ottakaas pieni hetki ja kuvitelkaa tää: Minä (no jos välttämättä haluatte voitte kuvitella myös itsenne), punainen selästä avonainen mekko, tyhjä tanssilattia, hottismies, tämä biisi, tunnelmalliset valot + sensuelli lattaritanssi = toimiva yhdistelmä! JESS.
Näihin sensuelleihin tunnelmiin lopetan riipusteluni tämän.
Ricky Martin ft. Amerie ft. Fat Joe - I don't care
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
