hiljaisen kirjoituskauden (mutta ei hiljaisen ajanjakson) jälkeen aloitan rustaamalla hottismiehistä. Katsoimme Sailan kanssa viikonloppuna Renny Harlinin leffan Covenant tappaaksemme aikaa ja aivosoluja, vailla suurempia odotuksia kyseisestä filkasta. No okei, itse elokuvahan ei ollut kauhean kummoinen, mutta ne MIEHET... HRRRRGRRRLLLL. Luulen olevani rakastunut. Silmiemme edessä televiision kuvaruudulla esiteltiin kolme uutta ja yksi vanha seksybäk, sekä yksi söpöläinen esittämässä pahista. Saanko ylpeänä esitellä:
Maailmassa näyttää olevan niin paljon komeita miähiä, että tällaiset heitä palvovat yksilöt tuntevat suurta ahdistusta. Kuinka ehdinkään koskaan jumaloimaan kaikkia tarpeeksi?
Erityisesti Taylor Kitsch saa kuolani virtaamaan ja rakkaudennesteeni kuohumaan. Kuinka noin täydellisiä miehiä voikaan olla olemassa; kuvista selviää, että Taylorilla on loisteliaasti muotoutunut sixpäkki, upeasti kehittyneet lihakset, hohtavan kauniit pitkät hiukset, mesmeroivat vihreät silmät, maskuliinisen möreä ja matala ääni... Mutta kuten Sailan kanssa saimme karvaasti huomata: täydellisiä miehiä ei olekaan olemassa. Kuulostaako Taylor Kitsch teistäkin upeaakin upeammalta? Katsokaas tätä kuvaa:
Ja sitten, katsokaa uudestaan ja tarkemmin:
...MITÄ TUON JUMALAISEN MIEHEN KAINALOSSA ON?! Ei kai se voi... Voiko se olla naisen pyhimmistä pyhin, la kirkkovené? MIKSI?! Tuollainen kauhea asia tuollaisessa kauniissa ihmisen pohjassa. Taivaan Isä on selvästi tässä kohtaa tehnyt valmistusvirheen ja samalla hän on todistanut meille yhden järkyttävän elämän faktan: täydellisyyttä, täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan. Jopa sellaisilta vaikuttavilla on hirveitä, kuvottavia virheitä jossain päin olemustaan, vaikka ne olisikin tässä tapauksessa helppo piilottaa paidan hihan alle...
Kiitos Iso J., että sait minut taas nöyrtymään edessäsi.
Mutta nyt kaikki, menkää kotiinne siitä pyhittämään uhrialttareita palvomillenne (epä)täydellisille uroille, minä lähden Tanmpereelle!
Adios!
